Tässä odotellessa tulevaa vuotta pelkään jo niin että oksettaa..

kaikki voisi mennä hyvinkin jos ei kokoajan olisi ajatus että jotakin KUITENKIN sattuu..

no eilen yritin ihan pinnistämällä pinnistellä että huono asia ei olisi huono asia ja miten kävi..kissan ruoka unohtui paniikin kasvaessa..

onneksi mies sentään osaa ottaa ohjat käsiin kun mamilla luistaa metikköön..

tulisipa pyörremyrsky ja veisi mennessään..ainakin pään ;)